lauantai 21. helmikuuta 2015

Karmea ylläri heinän joukossa


Eilen koin ihan hirveän järkytyksen! Wili oli muutaman päivän ajan jättänyt heinänsä syömättä heinähäkistään. Häkin katosta roikkuvasta pallosta heinät oli aina syöty, mutta heinähäkkiin poju ei koskenut. Sen sijaan täysin siisti Wili oli pissinyt heinähäkin alle oikein ison lammikon. Ihmettelin, että kevätkö tätä teettää vai ronkelius heinän suhteen... Vai mitä kummaa Wili yrittää minulle viestittää? No, häkkiä siivotessani karu totuus paljastui...


Heinien joukossa oli puolensentin paksuiseksi muumioksi muuttunut HIIRI! APUA!!!!!! Olin pökrätä. Ei ihme ettei heinä ollut maistunut. Hyi, olkoon!!!! No, heinäpussi lensi samantien pihalle ja kompostiin. Ja otin kokonaan uuden pussin rakkaalle pupullemme herkuteltavaksi. Hiiri-pussin olimme saaneet lahjaksi. Se oli ostettu HongKong-tavaratalosta. Omat heinämme haemme lahtelaista eläinkaupoista. Toivottavati ne ovat laadukkaampia. Pakko oli laittaa reklamaatiota heti Honkkariin. Sen verran ällö oli ylläri.



Olin todella pahoillani, etten ymmärtänyt Wilin hätää, enkä ollut huomannut heinä kauhoessani tuota hirvitystä. Asua nyt samassa kodissa kuolleen kanssa.

Riensin heti järkytykseltä toivuttuani pihalle leikkaamaan Wilin kanssa omppupuunoksia sille herkuiksi. Ja lahjoin pojun myös suurella herkullaan: Parsakaalilla.




Wili on nykyisin sään salliessa päivittäin vapaana kanssani pihallamme. Hyvin on pärjätty, eikä yhtään kertaa olla leikitty vielä "rosvoa ja poliisia".



Kun ulkona on oltu tarpeeksi alkaa Wilillä varpaiden putsaus. poju loikkii itse ulko-oven taa ja napittaa katsoa minuun tasan tarkkaan niin kauan kun avaan oven ja päästän kaverin loikkimaan sisälle kotiin. Niin Rakas otus <3





tiistai 17. helmikuuta 2015

Karvanlähtöaika


Wilillä on alkanut karvanlähtöaika. Ja karvaa todellakin lähtee!!! Aluksi karvaa alkoi löytymään Wilin sametilla verhoillulta häkin nukkumapaikalta. Sitten paitani helmoista ja lahkeistani. Parin päivän ihmettelyn jälkeen tajusin, että karvanvaihdostahan tässä taitaa olla kyse.

Karvanlähdön aikaan kania on tarpeellista harjata usein. Koska kani ei osaa oksentaa, se voi tukehtua irtoavaan karvaansa, jota joutuu sen suuhun, sen nuollessa itseään. 
Onneksemme, Wili nauttii harjaamisesta. Harjana käytän vanhaa tiheäpiikkistä hiusharjaani.


Harjasin Wilin kahdesti päivässä, niin myötäkarvaan kuin vastakarvaankin. Ja karvaa irtosi erityisesti hännänpäältä hirmuisia määriä. Monta harjallista kerralla!




Kunnes pian huomasin, että Wilin alaselässä oli jo iso laikku, josta vanha pitkä karva oli irronnut. Laikun alta puski esiin tiivistä pehmeää pohjakarvaa. Hui, onko tämä ihan normaalia? Irtoaako kaneilla todella karvaa tälläisinä laikkuina?

Googletin kanien karvanlähtöä ja kyllä ainakin joissain keskuteluissa voivoteltiin juuri sitä, että karvat lähtevät laikuttain,


Wilin karvat asettuvat kuitenkin niin taajaan, että laikkua ei näy kuin harjauksen yhteydessä. Onneksi.


Karvaa lähtee edelleen aikalailla. Mutta onneksi muistin tänään tavan, jolla hoidin aikoinaan kissani karvanvaihdon karvarumbaa: Imuroinnin!


Ja voih, kuinka Wili imuroinnista nauttiikaan!!! Ei mennyt kuin hetki kun Wili jo oikaisi itsensä pötkötysasentoon ja alkoi nukkua imurin hurinassa ja puhdistuksessa. Imurin teho eläintä putsatessa on pienimällä mahdollisella "verho-teholla".


Eli tälläistä täällä erää. Suosittelen imuria muillekin karvakavereille!































Nautinnollista keväänodotusta! Muistakaa nauttia Wilin lailla elämästänne!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Energiaa kevätauringosta



Kevätaurinko ilmestyi toissapäivänä taivaalle. Wili oli aivan intoa piukeana heti ensimmäisten säteiden langettua aamupäivällä olohuoneeseemme. Ensimmäisenä luppakorva loikkasi ruokapöydälle (tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut) ja sitten kun hain sisäpihalta omenapuun oksia herralle pureskeltavaksi, nopsajalka vipelsi ovesta ulos.



"Aaahhh... Aurinko tuo kevään ja vehreät apilaniityt sekä voikukkapellot!"



Aivan uskomatonta, mutta Wili oli pihallamme vain 5 m x 5 m alueella ja ihmetteli kevään tuloa. Kun sanoin rauhallisella äänellä: "Tulehan sisälle." Niin pupujussi tuli samantien luokseni. <3



Nyt Wili onkin saanut olla ulkona valvonnassani ilman hihnaa. Muun perheen kanssa poju ei ulos ilman hihnaa edes uskalla loikata. Mutta minun kanssani kyllä tuon tuostakin. Eikä kertaakaan Wili ole lähtenyt yli kahden metrin päähän minun jalkojeni juuresta. Onpa kiltti poika!

 Kyllä näin ihana otus suukkonsa on ansainnut <3.

Illalla lasten mentyä nukkumaan Wili nauttii meidän aikuisten jakamattomasta huomiosta loikkimalla jommankumman syliin rapsutettavaksi. Ei siinä auta lehtiä lukea tai Ipadilla notkua kun toinen tarvitsee niin kovasti hellyyttä.

 Kiva kun muutit meille!

maanantai 9. helmikuuta 2015

lauantai 7. helmikuuta 2015

Utelias Wili


Wili on kyllä hauska tapaus, ei voi muuta sanoa. Se loikkiin kodissamme kuin maailman omistaja ja pomppaa syliin aina kun haluaa hellyyttä osakseen. Tässä me luemme kanikirjaa yhdessä :).


Wili ei ole välittänyt johdoista ja niiden pureskelusta juurikaan. Yksi lampun johto sai pienet hampaanjäljet, mutta muutoin jokapäiväiset omenapuunoksat ovat pitäneet jyrsimisvimman kurissa. Olemme kuitenkin suojanneet elektronisten laitteidemme johdot - varmuuden vuoksi. Rakensimme pienen työhuoneen olohuoneeseemme. Yhtä seinämää suojaa seinäke, yhtä kirjahylly ja yhtä verkkoaita.























Wiliä häiritsee aina aika-ajoin, ettei se pääse "työhuoneeseemme". Verkkoaidan kaltereita on hieman jyrsitty ja muutama päivä sitten poju koetti hypätä serminkin yli. Kekseliäs veikko :). Mutta sori vain, temppusi ei onnistunut. Sinä pysyt tietokoneen ja tulostimen johdoista kaukana!


 Sohvan selkänoja on nykyään yksi Wilin lempipaikkoja. sieltä näkee hyvin koko kotimme ja etenkin koko laumamme touhut ja toimet.



On se vaan söpö ukkeli!


Mukavaa helmikuuta kaikille!