keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kani leikkii marsua ;)


"Äiti, minä haluan nyt leikkiä marsua, jookos?"


"Miksi mun pitääkin joskus tunkea utelijas itseni kummallisen ahtaisiin paikoihin?"

 "Mitähän mä nyt keksisin?"






























"Taidan puhdistaa varpaanvälit."

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Mustikan varpuja ja kumma kakkanauha



Wili rakastaa parsakaalia. Mikä onni, sillä mekin pidämme parsakaalista paljon. Viime päivinä olemme päässeet myös talven jäljiltä noutamaan metsästä myös uutta ihanaa herkkua: Mustikan varpuja.


Nekin ovat osottautuneet suursyömärillemme todella mieluisiksi herkkupaloiksi.



Päivän kuluttua mustikanvarpukekkereistä, tuli Wilin vessa-astiaan punertavaa pissaa. En osannut säikähtää, mutta tarkkailin tilannetta. Punaista pissaa tuli vielä kerran seuraavakin päivänä, joten olin jo varaamassa eläinlääkäriaikaa, kunnes...


Wili ulosti tälläisen kakkapötkön. Poju rummuttu puolentunin verran varoitus rummutuksia kakkapötkön työstettyään. (Ekan kerran meillä ollessaan kuultiin näitäkin takajalkojen paukutuksia.) Oli siis ressukka itsekin hädissään kummallisesta kakasta, joka ei meinannut loppua lainkaan.

Minulla ei ole mitään käsitykstä onko naru joku lanka vai mustikan varpu. mutta onneksi tuli pois ja poju on nyt taas suolistostaan terve.

LISÄYS postauksen julkaisemisen jälkeen: 
Sain useammalta minua viisaammalta kaninhoitajalta tiedon, että kumma kakkahelminauha johtuu kanin omasta karvanlähtöajasta. Eli tuo nauha on Wilin nuolemaa Wilin omaa karvaa. Kuulemma ihan normaalia tälläinen. Eli olen taas yhden asian verran viisaampi kanin hoitaja :).


Kakkaurakan jälkeen oli sitten päikkärien paikka ja missäpä muussa kuin omassa korissa <3.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kevättä ihmetellen



Siis mitä? Nytkö se kevät tuli? Karvanlähtöaika loppuikin juuri, joten näköjään Wili tiesi, että enää ei talvikarvaa tarvita. Tänään tutustuttiin Wilin kanssa usean tunnin ajan kevätpihaamme ja poju pääsi maistamaan jo tuoretta heinääkin omalta pihaltamme Voi sitä iloisten kevät loikkien määrää!


Täältä tullaan kevään ensi pälvet!



Tuoretta nurmea, namm, namm...




Tätä herkkuahan puskee esiin siellä ja täällä...





Vaikka Wili on viimeisen kuukauden ajan kulkenut pihallamme ilman valjaita, ei se vieläkään uskalla lähteä läheltäni kauas, onneksi. Vähän väliä se kirmaa luokseni ja hyppää jopa syliini turvaa hakemaan ja sitten taas menee muutaman metrin päähän omille teilleen.




Ihana otus. OLEN RAKASTUNUT SINUUN!!!!



Sisälle tulon kanssa meillä ei myöskään ole koskaan ollut mitään ongelmia. Sanon vain Wilille: "Eiköhän mennä sisälle jo." Ja pian pupu tulee ilman erillistä kehoitusta perässäni sisäpihamme ovesta sisälle oman kodin lämpöön. (Voi kumpa lapsemmekin tottelisivat yhtä hyvin!)

En kuunaan olisi voinut uskoa, että kani voi olla näin viisas eläin. Yllätyn Wilin taidoista ja älystä päivittäin. Ihana harrastus tämä Kanin hoivaaminen, SUOSITTELEN!